Vuosikymmenten ajan suuri osa kansallisista laeista on ollut vain yhteisön direktiivien orjallista siirtämistä, samalla kun Euroopan unionin tuomioistuin laajentaa oikeuskäytäntönsä ulottuvuutta ja käyttää sopimusten tulkintaa väärin. Tähän asti jokainen jäsenvaltio on voinut teoriassa vielä hylätä itselleen haitallisen politiikan jäännösoikeuden turvin. Kuitenkin vuonna 2022 täysin läpinäkymättömällä ja pseudodemokraattisella tavalla järjestetyn ”kansalaiskonferenssin” jälkeen on suunniteltu tämän oikeuden poistamista. Toukokuussa 2023 valitut, mutta ei tähän valtuutetut ranskalaiset ja saksalaiset johtajat ilmoittivat haluavansa uudistaa EU:ta tässä suunnassa. Syyskuussa 2023 ranskalais-saksalaiset asiantuntijat esittelivät raporttinsa. Marraskuun 22. päivänä 2023 Euroopan parlamentin päätöslauselma ehdotti sopimusten muuttamista yleistämällä kvalifioidun enemmistön sääntö kaikilla alueilla ilman poikkeuksia ja lisäämällä sanktioita tottelemattomille jäsenvaltioille. Marraskuun 29. päivänä Ranskan kansalliskokous äänesti päätöslauselman puolesta, joka tukee sopimusluonnosta, joka luovuttaa meidän suvereniteettimme ja määrää nimenomaisesti, että ulkorajat, siviilisuoja, ulkopolitiikka, yhteinen turvallisuus, puolustus, teollisuus ja koulutus tulevat Euroopan unionin ”jaetuiksi toimivaltuuksiksi”, mikä tarkoittaa, että valtioilla säilyy vain jäännöstoimivalta.

Tämän uudistuksen hyväksyminen, joka siirtää unionille viimeiset olennaiset elementit kansallisen suvereniteetin harjoittamiseksi, toteuttaa joidenkin unelman liittovaltio-Euroopasta, jota johtaa virallisesti ”toimeenpaneva komissio”, jonka päässä on ”Euroopan unionin presidentti”. Kansallisten suvereniteettien loppu, ja siten myös meidän demokratioidemme, on näin ollen selvästi suunniteltu. Eurooppalaiset kansat ovat jo pitkään aistineet tämän menetyksen. Tämä hajottaa kansallisen ja kansan suvereniteetin ja heikentää demokratiaa. Esimerkiksi ranskalaiset vastustivat vuonna 2005 ensimmäistä federalisaation yritystä, joka sinetöi heidän poliittisen ja kulttuurisen katoamisensa, mutta heidän epäröintinsä pyyhittiin pois johtajien toimesta, jotka olivat omaksuneet ”avoimen yhteiskunnan” ideologian. Kansanäänestyksen tulos ohitettiin ja kierrettiin Lissabonin sopimuksen parlamentaarisella ratifioinnilla, joka oli pelkkä kopio ranskalaisten hylkäämästä sopimuksesta. Tämä prosessi on parhaillaan käynnissä. Johtajamme valmistautuvat tekemään suuren päätöksen, joka vaarantaa maidemme kohtalon, niiden itsenäisyyden ja niiden olemassaolon kansakuntina. Hyödyntämällä sodan aiheuttamaa ahdistusta, he kiihdyttävät federalisaatiota koskaan nimeämättä sitä, ilman että Euroopan kansat voivat ymmärtää menetyksensä laajuutta.

Mitä meihin tulee, me torjumme tämän kehityksen. Uskomme, että jälkidemokraattinen federalistinen järjestelmä on vastoin Euroopan henkeä ja kollektiivista mielikuvitusta, joka luo yhteistä kansojensa moninaisuudesta ja omasta kulttuuristaan. Lopullinen ero kansojen ja eurooppalaisen koneiston välillä päättää kansallisten johtajien vastuuttomuuden ja lisää nationalistisia reaktioita, mikä voi johtaa meidät kaaokseen. Riippumatta näkemyksistämme Euroopasta ja mielipiteistämme uudistuksesta ja tulevista laajennuksista, meidän on vaadittava, että tällainen merkittävä laadullinen harppaus tuntemattomaan ylikansalliseen järjestelmään, joka heikentää kansojen identiteettiä, kansakuntien olemassaoloa ja Euroopan valtioiden kokemusta, on saatettava kansanäänestyksen kohteeksi.

On kiireellistä avata keskustelu siitä, mitä valmistellaan. Kesäkuun 2024 vaalit pitäisi olla tilaisuus ilmaista tietoisesti kantamme käynnissä olevaan federalisaatiohankkeeseen sekä suunniteltuihin laajennuksiin. Tämän vetoomuksen allekirjoittajat ja siihen liittyvät kansalaiset pyytävät, että jokaisen eurovaalilistan ehdokkaat ottavat selkeästi kantaa näihin hankkeisiin ja sitoutuvat saattamaan ne kansanäänestyksen ratifioitavaksi.